perjantai 9. elokuuta 2013

Tästä se lähtee

Minulla on hirveä asuntokuume. Ollut jo jonkin aikaa. Välillä ei pysty nukkumaan, kun innostuu niin paljon jostakin asunnosta, jonka löytää etuovesta. Uni ei tule, koska miettii vaan että, mitkä verhot ja maton laitan mihinkin huoneeseen ja mihin kaikki huonekalut laitetaan.

Ollaan kohta asuttu kaksi vuotta ensimmäisessä omistusasunnossa miehen kanssa. Kaksi vuotta sitten meillä oli asp-tili ja tuli aika ostaa oma asunto, jos halusi saada palkkion valtiolta. Meillähän ei ollut edes koko 10% vielä säästettynä. Meidän onneksi käytiin, joillakin messuilla, jossa OP:n virkailija kertoi, että voidaan saada "väliaikainen laina" niin päästään ostamaan asunto ja saadaan se palkkio. Niimpä me etittiin meille koti. Löydettiin mukava 89 rakennettu kaksio omalla pihalla, joka passasi meidän budjettiin. Sitten tehtiin kaupat ja me jatkettiin säästämistä samalla, kun maksettiin "väliaikasen lainan" korkoja. Noin vuodessa saatiin loput rahat kasaan ja sitten koitti maljan paikka, nimittäin laina vaihtui asp-lainaan ja kummankin vanhempien takauksille sai sanoa hei hei.

Silloin kaksi vuotta sitten koko ajan ajateltiin, että tässä asutaan parisen vuotta. Asunnossa on vain 53 neliötä, joka on meille hamstereille aivan liian vähän. Ja varastokin on kylmä ulkovarasto, joka on vielä kaiken lisäksi portaiden alla, eli ei mikään kaikkein isoin ja helpoin sulloa tavaraa. Meillä kummallakin on ongelmia luopua tavaroista (tosin nyt ollaan myyty kaikkea turhaa ja jopa laitettu roskiin vielä turhempaa - hyvä me!). Molempien harrastukset on sellaisia, että tavaraa kertyy. Aleksi kerää Mangaa (japanilaisia sarjakuvia) ja Warhammer figuureja (maalattavia pikku-ukkoja, joilla voi pelata). Ja mun "paheita" on langat, kankaat ja sisustusjutut kuten matot ja verhot (pitäähän niitä olla, että voi vaihtaa kun kyllästyy). Kaiken tämän lisäksi meidän yhteinen harrastus on tv-sarjojen boxit ja dvd-elokuvat.

Tässä pari kuvaa tehostamaan "tarvitaan isompi asunto"



Tulipahan tekstiä. Siinä nyt alkuun vähän minusta. Toivottavasti, joku hoksaa alkaa lukemaan :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti